Logo
Tuli vain mieleeni
Ajatuksia

Ajatuksia

Kaksi sinua

Odysseus ja Seireenit

Muistatko tarinan Odysseuksesta ja Seireeneistä? Odysseus oli purjehtimassa kotiin Troijan Sodasta. Odysseus seisoi laivansa kannella ja kertoili ensimmäiselle perämiehelleen: ”Huomenna purjehdimme Seireenien asuttamien kallioiden ohitse. Nämä kauniit Seireenit laulavat niin houkuttavaa laulua, että jokainen merimies, joka sen kuulee, lähtee seuraamaan sitä ja rikkoo aluksensa kallioita vasten.”

Olettaen, että tämä on totta, maalaisjärjellä ajateltuna järkevin ratkaisu olisi kiertää kalliot kaukaa. Mutta ei, sen sijaan Odysseus sanoo: ”Haluan kuulla tämän laulun. Te sidotte minut mastoon ja peitätte korvanne vahalla. Näin ollen, vaikka kuulen laulun en voi ohjata laivaa karikolle ja te puolestanne ette kuule laulua ollenkaan, joten voimme turvallisesti purjehtia kallioiden ohitse.”

Odysseuksen mastoon sitoutuminen on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisen sisällä on kaksi minää. Ensin on nykyinen minä, joka haluaa tyydytyksen ja nautinnon välittömästi. Nykyinen minä on kuin Odysseus kuuntelemassa Seireenien laulua. Sitten on toinen, tulevaisuuden minä. Tulevaisuuden Odysseus on vanha mies, joka haluaa vain nauttia eläkepäivistä rauhassa rakkaan Penelope-vaimonsa kanssa. Tulevaisuuden Odysseus on nykyisyyden Odysseuksen armoilla.

Kahden minän taistelu

Asetan itselleni tavoitteita ja koska olen kuten suurin osa muista ihmisistä, huomaan, että tavoitteet jäävät ajoittain saavuttamatta, koska minulla ei ole itsekuria niissä pysymiseen. Olisi täysin mahdollista pudottaa painoa tai harrastaa enemmän liikuntaa. Olisi mahdollista opiskella enemmän. Opetella soittamaan kitaraa paremmin. Houkutusten vastustaminen vain on niin pirun vaikeaa!

Yksi syy houkutusten vastustamisen vaikeuteen on se, että taistelu nykyisen minän ja tulevaisuuden minän välillä on epäreilu. Ajattelehan, nykyinen minä on paikalla. Se on kontrollissa. Sillä on valta juuri nyt. Nykyisellä minällä on voimakas tahto, joka nostaa karkin suuhun tai heittäytyy sohvalle makaamaan.

Tulevaisuuden minää ei näy missään. Se on tulevaisuudessa. Se on heikko. Kukaan ei pidä tulevaisuuden minän puolta. Näin nykyinen minä saa mellastaa rauhassa nautintojensa eteen.

On siis olemassa taistelu nykyisen minän ja tulevaisuuden minän välillä, ja tätä taistelua tasoittaa itselle annetut ulkoiseen palkintoon johtavat mielihyvälupaukset; liiku 30 minuuttia ja voit syödä pullan / kirjoita viisi sivua tutkimusta ja voit lähteä leffaan…

Tulevaisuus tehdään tänään

Ihan tehokasta, mutta pari seikkaa niissä mietityttää minua.

Ensinnäkin, kun käytän jotain mielihyvälupausta, todistan tosiasiallisesti itselleni, etten hallitse kunnolla itseäni. Kerron itselleni, että ”tarvitsen sinua, ulkoinen palkinto, sillä minulla ei ole riittävästi itsekuria.”

Jotenkin en pidä siitä, kuinka tällä tavalla annan vallan pois itseltäni. Mielestäni itsekuri on kuten lihas – treenaamalla sitä vahvistat sitä.

Toinen ongelma on se, että niistä voi aina kiemurrella itsensä irti; ”En tietenkään voi lähteä tänään lenkille, koska minulla on työpäivän jälkeen lapsen harrastukseen vienti ja sitten pitää korjata rikkoutunut polkupyörä ja sitten kello onkin jo liian paljon ja myöhäisen lenkin myötä menee yöunet”.

Aina löytyy keino ja syy luistaa itselleen tekemistä lupauksista, jos todellinen itsekuri puuttuu.

Tulevaisuus kuitenkin määräytyy monelta osin sen mukaan, mitä tekee tänään.

 

(Tämän tekstin ajatusten innoittajana toimi Daniel Goldsteinin puhe Ted.comissa.)

Leave A Comment