Logo
Tuli vain mieleeni
Ajatuksia

Ajatuksia

Pulu vai Patsas

 


Alkusanat:

Tämä kertomus on fiktiivinen ja mahdolliset samankaltaisuudet tositapahtumien kanssa ovat pelkkää sattumaa, luulen niin… Joka tapauksessa, taustalla on ihmettelyni siitä, miksi tässä maailmassa säännöllisesti tapahtuvissa asioissa on outoa samankaltaisuutta. Fiktiivinen kertomus sijoittuu kansainväliseen yritykseen, mutta samat lainalaisuudet pätevät koosta riippumatta lähes jokaiseen organisaatioon.

Kertomus:

Alussa oli idea omasta liiketoiminnasta, joka eli muutaman ihmisen mielessä niin vahvana, että se haluttiin toteuttaa.

Ensimmäisenä päivänä perustettiin yritys, jossa päätettiin näkyvästi korostaa henkilöstön tärkeyttä ja kirjata useampiinkin arvolauselmiin ihmisten merkitys liiketoiminnassa menestymisen ja kannattavan kasvun mahdollistajana. Perustajat katsoivat, että niin oli hyvä ja näin meni ensimmäinen päivä.

Toisena päivänä yritys kasvoi kaikella mahdollisella tavalla. Henkilöstön ja asiakkaiden merkitystä korostettiin ja arvoasetelma oli alalla epätavallisen humaani. Henkilöstö ja asiakkaat tykkäsivät. Perustajien ja ylimmän johdon mielestä tämä oli oikein hyvä ja näin meni toinen päivä.

Tuli päivä, jolloin liikevoitto ei enää yltänytkään asetettuun kasvuvauhtiin, mistä syystä käynnistettiin toimenpiteet. Ensin vaihtui maajohtaja, joka ensimmäisessä sisäisessä tiedotustilaisuudessa jyrisi, että ”teidän pitää pelätä minua”. Konsernin ylimmän johdon mielestä näin oli kuitenkin hyvä. Henkilöstö lähti peloissaan koteihinsa, kukin kai omaansa, tutkiskellen itseksensä, mitä oli juuri kuullut. Tällaisissa merkeissä sujui kolmas päivä.

Neljäntenä päivänä käynnistettiin ensimmäiset neuvottelut, joita seurasi nopeasti toiset ja kolmannet ja joiden lopputuloksena lukuisia henkilöitä sai lähteä pois. Tarkoituksena oli, että kate, kasvu ja kassavirta saadaan näyttämään mukavia lukuja. Jäljelle jääneet työntekijät pelkäsivät, mutta koska ”pelolla sinua pitää johdettavan”, niin homma pysyi kurissa ja suu supussa. Kului neljäs päivä ja maajohtajan mielestä näin oli hyvä.

Väsynyt työntekijäViidentenä päivänä osa lähtöpassin saaneista ihmisistä pohti, miksi ylimmästä johdosta ei kukaan kiitä vuosikausien työpanoksesta. Jos aiemmin joku johtoon kuulunut siirtyi pois, häntä kiitettiin sisäisissä tiedotuskanavissa, mutta nyt asioista vaiettiin ja ihmiset laitettiin luikkimaan häntä koipien välistä takaoven kautta pihalle. ”Mihin katosi henkilöstön tärkeys, minun tärkeyteni – olinko missään vaiheessa tarpeellinen”, oli kysymyksenä monen mielessä. Mutta yritys pystyi kertomaan parantuneista tulevaisuuden näkymistä taloudellisten lukujen osalta ja niin oli konsernin ylimmän johdon mielestä oikein hyvä. Näin päättyi viides päivä, maajohtajan saadessa isot bonarit.

Kuudentena päivänä jäljelle jääneet ihmiset alkoivat väsyä lisääntyneen työtaakkansa alle. Kasvaneiden poissaolojen myötä työn kuormittavuus kasvoi ja paha kierre syveni. Asiakkaiden ärtymys lisääntyi, kun täytyi toimia uusien ihmisten kanssa ja kehitys ei mennyt eteenpäin ilman resursseja. Sopimuksia ei jatkettu, ihmisiä siirtyi muihin tehtäviin ja aiempi alan johtavan toimijan maine mureni. Omistajien mielestä näin ei sittenkään ollut hyvä, joten maajohtaja sai lähteä ja tilalle tuli uusi, henkilöstön hyvinvointia ja asiakassuhteita korostava johtaja. Ja päättyi kuudes päivä.

Seitsemäntenä päivänä entinen maajohtaja lepäsi. Hän katsoi tekemiään tekoja ja oli tyytyväinen, sillä sovitut työt oli saatu päätökseen eikä rakenteissa ollut enää keskivartalolihavuutta. Nyt oli aika nauttia kultaisesta kädenpuristuksesta; muut korjatkoon henkiset vauriot – minä lähden nyt kalaan.

Loppusanat:

Kuka on kertomuksen Pahis? Maajohtajako? Varsin usein maajohtajat tai toimitusjohtajat tekevät sen, mitä heiltä odotetaan – tykkäämme siitä tai emme, joskin tässä tarinassa voitaisiin kyseenalaistaa muutamaa johtamisominaisuutta varsin paljon. Ehkä ylimpänä oleva konsernijohto? Saattaa olla, sillä he asettavat tuotto-odotukset ja elleivät ne kohtaa reaalimaailman kanssa, niin on odotettavissa ongelmia omistajien / sijoittajien näkökulmasta.

Suurimpana Pahiksena pitäisin nykypäivänä asemasta riippumatta jokaista esimiestä, joka a) sokeasti uskoo henkilöstön olevan tärkein voimavara, b) väittää niin henkilöstölle ja c) ei opi aiemmista virheistä.

On nimittäin pakko sanoa, että kauniista arvolauselmista viis: ihmiset ovat sanoissa tärkeitä niin kauan kuin bisnes luistaa ja rahaa tulee. Tehostaessa hajotamme hetken hyödyn takia, jonka jälkeen rakennamme pitkään ja vaikeasti uudelleen; ja teemme saman kerta toisensa jälkeen. Miksi?

”Hyväksy se, että yhtenä päivänä olet pulu ja toisena patsas.” – Scott Adams

Pulu vai Patsas?

 

Leave A Comment