Logo
Tuli vain mieleeni
Ajatuksia

Ajatuksia

Digi-Sote

Ainakin pääkaupunkiseudulla on paikat pullollaan vaalimainoksia, missä luvataan saada aikaiseksi monta hyvää ja kaunista asiaa. Yksi keskeisistä puheenaiheista on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus, siis ”sote”. Tulevina vuosina keskustelu tulee tämän aiheen tiimoilta varmasti vaan kiihtymään ja kuumenemaan. Käytännössä keskustelu on kuitenkin tällä hetkellä ytimeltään hallinto- ja talouskeskustelua: kuka saa päättää, mitä ja kenen kanssa ynnä kenen pitää maksaa, kuinka paljon ja kenelle. Näiden pohdintojen sijaan ytimessä pitäisi kuitenkin olla asiakas!

Nykyiset ja tulevat sote-alueet

Monen päättäjän olen kuullut sanovan, että asiakas haluaa asioida kotikunnassaan ja saada laadukasta palvelua osakseen. Olisihan se myös omastakin mielestä hienoa, vaan otan esimerkin. Tämän hetkisessä kotikunnassani Espoossa terveyspalvelut ovat pääosin ihan mallillaan, mutta soitin muutama viikko sitten neuvolaan pojan asioissa ja olisin saanut ajan lastenlääkärille 1,5 kuukauden päähän. Menin samana päivänä Diacorille.

Ajatus kotikunnan toteuttamasta laadukkaasta ja kustannustehokkaasta terveyspalvelusta elää meissä ihanteena sitkeästi, mutta kovin kalliiksi se käy, jos sen halutaan olevan tehokasta ja asiakaslähtöistä. Hyvä ja halpa kun on aika mahdoton yhtälö, joten pakkohan se on kysyä, että miten palvelua voisi tehostaa?

Jos minulla on silmätulehdus, niin nykyinen toimintamallihan on se, että soitan ajanvaraukseen, menen lääkärille ja hän katsoo silmääni ja määrää lääkkeeksi Fucithalmicia, jonka haen apteekista. Keuhkoputkentulehduksessa lääkäri kuuntelee keuhkoja, katsoo korvia ja nielua kurkaten korviinkin ja kirjoittaa näiden operaatioiden jälkeen V-Pen Mega -kuurin ja kolme päivää sairauslomaa kehottaen tulemaan takaisin, jos ei ala helpottamaan. Valtaosa elämässä kohtaamistamme sairauksista on toistuvaa peruskamaa, jotka perusfiksu oman elämänsä valelääkäri osaa varsin pätevästi diagnosoida itsekin. Miksi en siis voisi soittaa johonkin palvelunumeroon, jonka sijainnilla ei tosiasiallisesti ole mitään merkitystä, ja kertoa ongelmani palvelussa päivystävälle lääkärille, joka voisi kirjoittaa eReseptin apteekkiin? Jos hänellä puhelinkeskustelun perusteella olisikin epäilys todellisesta sairaudesta tai epäily jostain vakavammasta, niin hänen tulisi tietenkin kieltäytyä diagnoosista ja kehottaa kääntymään oman terveysaseman puoleen.

Tällaisia palveluita tarjoavat jo yksityiset lääkäriasemat; toki kovalla hinnalla. Mutta mikä estäisi julkista terveydenhuoltoa digitalisoimasta palveluitaan? Voisiko tämä osaltaan auttaa merkittävästi jonojen lyhentämiseen vapauttaen terveydenhoitohenkilökunnan arvokasta työaikaa oikeasti hankalampien sairauksien kanssa painiskeleville ihmisille? Tällaisen palveluratkaisun toteuttaminen maksaisi jonkun verran, totta kai, mutta olen vakuuttunut siitä, että sen aikaan saama lisäys kustannus- ja palvelutehokkuudessa olisi niin merkittävä, että palvelun perustamisen takaisinmaksuaika olisi todella nopea. Tämän jälkeen kuntien ja valtion rahaa säästyisi ihan hyviinkin juttuihin, kuten esimerkiksi terveydentilan ennaltaehkäisevään kohentamiseen.

Veikkaan, että suurimpana haasteena saattaa kuitenkin olla kulttuurinen epäluulo – olemme tottuneet nostamaan paitaamme, kun keuhkoissa rohisee. Parikymppiset ja nuoremmat eivät kuitenkaan enää “mene nettiin”, vaan he “ovat netissä” – se on normaali ja kiinteä osa elämää ja siksi myös siellä olevat terveyspalvelut olisi täysin normaali osa yhteiskunnan toimintaa. Kustannustehokkuuden ja asiakaslähtöisyyden kehittämisen mahdollisuudet ovat nykyisin suurelta osin digitalisaatiossa, myös palveluissa.

Hyvän viikonvaihteen toivotuksin,

– Tero, lukemista vaille valmis laillistettu lääkäri

(tekstin kuvat: yle.fi)

Leave A Comment