Logo
Tuli vain mieleeni
Ajatuksia

Ajatuksia

Mitä toivot että jää?

Tänään presidentti Mauno Koivisto saatetaan haudan lepoon ja kun päivän aikana monessa yhteydessä muistellaan hänen elämäänsä, todetaan epäilemättä hänen olleen hyvä mies ja hyvä presidentti. Nämä hautajaiset eivät takuulla ole Suomen ainoat tänään, vaan monissa muistotilaisuuksissa käydään läpi vainajien elämää. Sävy on yleensä myönteinen, ikävä on ja silmäkulmia pyyhitään. Kuolemahan on ihmiselämän luonnollisin asia; Jokainen meistä kuolee joskus, se on fakta, mutta kuolemamme ajankohta on normaalitilanteissa suuri arvoitus.

Elämän alku on henkilökohtainen Big Bang. Elämänkaari koostuu yksittäisistä päivistä ja lopussa on Exitus (poislähtö) tai Exodus (matkalle lähtö), uskonnollisesta vakaumuksesta riippuen. Periaatteessa jokainen päivä päättyy pieneen kuolemaan, kun lähdemme tuntemattomaan uneen. Jokainen päivä on ajanjakso, jota ei saa takaisin, mutta jota voi muistella. Jokaisen päivän muistoista ja sävyistä rakentuu elämän pohjavirta – onnellisuus tai onnettomuus – ja lopun kynnyksellä asiat ynnätään.

Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet ja jäljet häviää”, kysyy Juha Tapio laulussaan. Presidentti Koiviston muistojen äärellä on pakko katsoa tänään peiliin ja kysyä itseltään, millaisen jäljen minä haluaisin jättää jälkeeni.

En ole mukana politiikassa, vaan yritän olla yhteiskunnalle merkityksellinen ja hyödyksi toisella tavalla. Teen paljon asioita; yhdet niistä onnistuu helposti ja toisissa on vähän enemmän haasteita. Rehellisesti on kysyttävä, että kuinkahan monia näistä asioista muistamme huomenna? Tuskin moniakaan, sillä valtaosa sekoittuu kohinaan jääden kiireiden ja muuttuvan maailman jalkoihin.

Kun kohtaan ihmisiä työssä tai vapaalla. Kun teen asioita. Sanon sanoja. Millainen jälki minusta jää? Unohdamme sanat ja teot, mutta emme unohda sitä, miten toinen ihminen sai meidät  tuntemaan.

Vaikka minun olisi työssäni taottava rahaa Sammon lailla tai oltava suurten sotapäälliköiden veroinen strategi, toivoisin, että elämäni yhtäsuuruusmerkkien jälkeen voisin todeta matkan olleen hyvän ja siinä menestymisen tärkeimpänä avaimena toimineen ihmisen arvostamisen kulttuurin.

Levätkää rauhassa, Mauno ja Muut. Perässä tullaan, mutta jälkiä on vielä paljon jättämättä.

Leave A Comment