Logo
Tuli vain mieleeni
Ajatuksia

Ajatuksia

Vaarallisia sanoja!

Varoitus: tämä kirjoitus sisältää mm. sanat “uskonto”, “kirkko” ja “suvaitsevaisuus”.

Olen työskennellyt pian 10 vuotta yksityisellä sektorilla enkä muista montaakaan kohtaamista, missä ihmisiä ei hämmästyttäisi koulutustaustani, mikäli se tulee esille. Teologi? Jep, minä. Olen teologiksi valmistumiseni jälkeen opiskellut johtamista, juridiikkaa, taloutta, aikuiskasvatusta ja psykologiaa. Ei mitään väliä: “teologi – WTF!?!”

Olen välillä ihmetellyt, kuinka varmoja ollaan teologian opintojen sisällöstä: saarnaamista, kirkollisia toimituksia ja Raamatun lukemista. Pakko tarkentaa: teologisesta tiedekunnasta ei valmistu pappeja, mutta teologian opinnot tietyillä opintovalinnoilla antaa kelpoisuuden hakea papin virkoja. Jos teologian opintojen ajatellaan olevan pelkkää kirkollisten aineiden opiskelua, on se mielestäni sama kuin jos ajateltaisiin psykologin tutkineen pelkkiä Rorschachin musteläiskätestejä tai ammattimuusikon hallitsevan vain heavy-musiikin.

On ajoittain hämmentävää, miten helposti nähdään kauppatieteiden, oikeustieteiden tai insinööritieteiden pätevöittävän kaikkeen mahdolliseen, mutta teologian opintojen pelkästään kirkon tehtäviin. Omat teologian opintoni rakentuivat teologisten aineiden lisäksi historiasta, filosofiasta, sosiologiasta, kasvatustieteistä, psykologiasta, psykiatriasta ja etiikasta. Onkin syytä huomata, että teologia on humanistinen tiede siinä missä vaikkapa kasvatustiede, sillä se tutkii ihmistä, ihmisen ajattelua ja toimintaa; erottavana tekijänä toimii tutkimuskohde – uskonto ja uskonnolliset ilmiöt.

Voimme olla uskonnoista tai valtakirkoista mitä mieltä tahansa, mutta niiden vaikutusta yhteiskuntien historiaan ja nykyisyyteen on paha mennä kieltämään. Katsotaanpa maailmanhistoriassa tai yksityisten ihmisten elämässä millaisia suurempia muutostilanteita tahansa, niihin reagoimisessa tulee esille se, että ihmisellä näyttää olevan myös henkinen / hengellinen puoli. Tämä ei välttämättä ilmene uskonnollisten instituutioiden jäsenyytenä, mutta jonain sellaisena, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmiseen. Uskallammeko kohdata tuollaisen ihmisen?

Kuten hyvin tiedämme, on länsimainen yhteiskunta etääntynyt uskonnollisista yhteisöistä. Samanaikaisesti kuitenkin maailma pienenee ja kohtaamme myös muita ihmisiä kuin oman kylän tyttöjä ja poikia. Mikäli saamme toimia monikulttuurisissa yhteisöissä tai tehdä kansainvälistä kauppaa, on ihmisen ja yhteiskunnan arvot ja arvostukset hyvä tuntea.

Vaatiiko hyvä ihmisten kohtaaminen sitten teologia(a)? Ei tietenkään. Ei siihen tarvita teologia, ei juristia, insinööriä tai kauppatieteilijää; ei tarvita koulutusta tai työkokemusta. Tarvitaan asenne, joka on valmis antamaan toiselle ihmiselle arvon, vaikka hän ei arvoiltaan ja uskomuksiltaan olisikaan samanlainen kuin itse olen. Tuon asenteen myötä haluan kohdata hänet kunnioittaen ja tutustua häneen arvokkaana ihmisenä. Haluan kutsua tuollaista asennetta suvaitsevaisuudeksi, joka arvostaa ihmistä ja näkee hänessä olevat mahdollisuudet.

Leave A Comment